Asuntilan Martat kesäretki la 10.8. Kasvihuoneilmiö ja Hyrsylänmutka

Martat bussiin ja menoksi. Iloinen mieli ja vilkas puheensorina täytti bussin ja suuntasimme nokan kohti länsiuuttamaata. Matka taittui kahvia juoden ja eväitä syöden ja samalla saimme ihailla kauniita maisemia. Kiemurtelevia pikkuteitä pitkin ( joku välillä jo epäili että olemme ajaneet harhaan..) pääsimme perille pihaan missä oli suuri kasvihuone ja autohalli. No, eihän ketään saa leimata ulkonäön perusteella ja mars matkaan ja tutkimaan mitä sisältä löytyy ja löytyihän sieltä. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Kasvihuoneilmiö on sisustus- ja elämystavaratalo, taidegalleria ja kulttuurikahvila-ravintola aidossa kasvihuoneessa. Se on Elisan ihmemaa, josta ei puutu kani, kellot eikä peilit!

Ison kasvihuoneen ja vanhan rekanpesuhallin 1500 neliötä ovat täynnä jatkuvasti vaihtuvaa omalaatuista sisustustavaraa ja vaikka mitä kiinalaisista huonekaluista klassikkoelokuviin ja mummokorteista armeijan varusteisiin. Perinteisen osto- ja myyntiliiketoiminnan lisäksi myynnissä on nykyään enenevässä määrin uutta muodikasta vintage- ja retro-tavaraa ja yrityksellä on omaa maahantuontia.

Historiaa
Kasvihuoneilmiön omistaja Elisa Palonen aloitti vanhojen tavaroiden osto- ja myyntiliikkeensä Diverssikauppa EP ky:n toiminnan syksyllä 1997. Ensin oltiin Turun Hansakorttelissa. Seuraava paikka oli Vanu-mamman talo, jossa on nykyisin H&M. Diverssikaupan käytössä oli koko toinen kerros. Sedu Koskinen aloitteli silloin samassa talossa omaa kahvilatoimintaansa.

Ollessaan kerran tavaranhakumatkalla Belgiassa, Elisa katseli lentokoneen ikkunasta allaan levittäytyvää öistä maisemaa, jossa Belgian valaistut kasvihuoneneet loistivat kuin kiiltomadot. Tästä näystä Elisalle tuli vastustamaton tarve rakentaa kasvihuone ja hän alkoi etsimään Suomesta sopivaa paikkaa. Hän löysi vanhan 1-tien varrelta vanhan rekanpesuhallin ja Diverssikauppa siirtyi Turun Hansakorttelista tähän halliin. Hallin kylkeen rakennettiin 500 m2 tyyppikasvihuone, jonka toisessa päässä oli trooppinen perhospuutarha ja toisessa päässä kahvila. Tästä alkoi Kasvihuoneilmiön tarina.

Ja tarina jatkuu, Kasvihuoneilmiöstä on tullut monien olohuone, siellä lähes trooppisessa tunnelmissa on mukava nauttia päiväkahvista ja suussasulavista munkeista, monet sisustussuunnittelijat tekevät siellä löytöjä, toiset kulkevat hurmaantuneena ihastellen ihmeellisiä tavaroita, jotkut istahtavat pianon ääreen ja viihdyttävät soitollaan kahvion asiakkaita. Ensikertalaiselle ihmetys oli suuri, seuraavalla kerralla osaa jo varustautua ostoslistalla. Tutustumisen arvoinen paikka.

Kasvihuoneilmiön jälkeen suuntasimme bussin nokan kohti Hyrsylän mutkaa ja Aira Samulinia. Aira oli valmistellut meille maittavat voisilmäpullat sekä pannukahvit. Ennen kahvittelua kiersimme kuitenkin Airan upeassa hirsitalossa, jossa oli museota kolmessa kerroksessa. Hirsitalo on rakennettu vanhaan, karjalaiseen tyyliin. Listat olivat koristeelliset ja muutenkin talo oli tehty pieteetillä.

Alakerrasta löytyi Airan lelumuseo, missä oli esillä Mikki Hiiriä, Disney-aiheisia ja Arabian lastenastioita, nukkekodin tarvikkeita, antiikkisia junia, nalle- ja nukkekokoelmaa. Alakerran aarteisto oli vaikuttava: Huone toisensa perään täynnä erilaisia antiikkisia leluja ja muistoesineitä. Myös kohderyhmä oli muistettu ja Martta-nukke nostettu erityisesti esille. Airan nukkekokoelmassa näin myös elämäni ensimmäisen pappi-barbien. :-) Esillä oli myös sota-ajan muistoja, liittyen lottatoimintaan sekä materiaalia Suomen olympialaisista.

Yläkertaan Aira oli koonnut muun muassa Mannerheimiin liittyvää materiaalia sekä erittäin upean kuvakokoelman itsestään. Yläkerran huoneisiin oli kerätty lapsuudenkodin tyylisiä huonekaluja. Ylä- ja alakertakierrosten jälkeen pääsimme kahville. Kahvitellessamme Aira kertoi elämästään, sota-ajasta, vanhemmistaan ja päätymisestään Hyrsylän mutkaan hersyvästi ja pilke silmäkulmassa. Tämän henkilön asenteessa on tavoitetta, vielä ei tuntunut ikäkään painavan! Aira olikin varsinainen myyntitykki, tarinankerronnan ohessa vilauteltiin sopivasti mahdollisuuksia ostaa Airan kirjoittamat elämänkerrat itsestään, kuvakirjan Hyrsylän mutkasta, hänen suosittelemiaan lisäravinteita sekä postikortteja jne. Itse elämänkerrat lukeneena suosittelen kirjoja lämpimästi, Airan elämä on ollut varsin tapahtumarikasta ja raskastakin.

Aira on hauska, huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä. Muiden lähtiessä jatkamaan katselukierrosta Airan ”vanhuudentaloon”, innokkaimmat Aira-fanit (itse mukaan lukien) jäimme vielä juttelemaan ja haastattelemaan Airaa hänen kokemuksistaan. Huolimatta hänen vaikeasta elämästään, Aira vaikutti olevan todellinen tahtonainen ja empaattinen. On mahtavaa, että hän jaksaa olla laadukkaan vanhuuden puolestapuhuja, miettii keinoja vanhuuden elämänlaadun kohentamiseksi sekä muistaa kertoa tanssin ja musiikin auttavasta voimasta.

Pihapiiristä löytyi Airan ”vanhuudentalo”, jossa hän ei vaikuttanut paljoakaan aikaansa viettävän. Tämä talo rakennettiin aikoinaan yhteistyössä maikkarin ”Remonttireiskan” kanssa. Talossa on huomioitu mahdollisimman esteetön asuminen.  Taloon oli koottu Airan lapsuudenkuvista (ainoa asia, minkä hän sai talteen lapsuudenkodistaan ennen evakkoon lähtemistä) hieno näyttely. Pääsimme tsekkaamaan myös Airan tanssistudion sekä vesijumppa-altaan.

Pihalta löytyi myös morsiusaitta ja entinen savusauna, johon oli koottu monenlaista kaunista käsityötä. Pihapiiriin oli tuotu veturi, joka on muisto Viipurin juna-asemasta, sillä Airan isoäiti työskenteli Viipurin juna-asemalla ja se oli Airalle kuin toinen mummola. Veturi on ristitty Kanaksi (kuvassa siis kaksi kanaa...).

Pihapiirissä olevan graffitimaalatun Ladan Aira oli huutanut nuorten ja lasten mielenterveyttä tukevasta huutokaupasta. Saimme kierrellä vapaasti pihapiirissä ja parin tunnin vierailun jälkeen kolmekymmentä tyytyväistä matkalaista aloitti iloisen kotimatkan takaisin Pirkanmaalle kukin kameraansa tai kännykkäänsä tallentuneita kuvia selaten. Suosituin ohjelmanumero kun taisi olla Airan kanssa kaverikuvaan pääseminen :-)

Katri ja Jaana